Mihis seurakuntaan me nyt kuulutaankaan?

Joo eli tosiaan tuli sitten tutustuttua kahteen eri kirkkoherranvirastoon eilen. Jotenki oltiin kuviteltu et kaikki hommat täytyy hoitaa siinä kaupungissa missä vihitäänkin ja kun kerran kumpikin ollaan sieltä kotosin. 

No menimme sitten käymään vanhan kotikaupungin kirkkoherranvirastossa ja alettiin täyttään esteettömyystodistuspapereita ja kun ne oli täytetty, viraston täti sanoikin että muutes, tehän ette asu täällä, eli tota mites mihin seurakuntaan kuulutte? Minä sen tajusin kyllä että ei enää sinne seurakuntaan kuuluta, mutta en tiennyt sitä että asioitaan ei silti sielä voi hoitaa. Miehelläni ei ollut sitten mitään käsitystä siitä että seurakunta vaihtuu aina kun muuttaa eri kaupunkiin, eikä muuten virkailijakaan sitä tiennyt. No virkailija
tarkisti asian vielä koneeltaan ja totesi, että meidän täytyy nyt mennä paperit uudelleen täyttään sinne kotiseurakunnan kirkkoherranvirastoon. Siellä sitten saatiin paperit lähtemään eteenpäin ja saimme mukaamme avioliittolaki-vihkosen, sukunimiä koskevan vihkon ja raamatun. Nyt vain täytyisi sitten muistaa antaa se raamattu ja esteettömyystodistus (kun postissa ensin tulee) papille ennen vihkimistä. Olisi ollut niin helpompaa jos olisi saanut hoitaa asiat tuolla meille tutussa seurakunnassa, niin ei tarvitsisi itse papereita ja raamattua muistaa kuskailla. 

Tuolla ensimmäisessä virastossa sitten kysyttiinkin että kuka mahtaa olla meidän vihkipappi. Jotenkin olin kuvitellut että itse pystyisi siihen jollain tapaa vaikuttamaan, mutta virkailija sitten vain sanoi, että ei hän vielä tiedä kuka meidät tulee vihkimään. Jotenkin se tuntui vähän huolestuttavalta. Samalla kysyimme kanttoria, koska mieheni veli tulee soittamaan trumpetilla meidän sisäänmenomarssin, ja hän haluaisi keskustella kanttorin kanssa asiasta jotain. Myöskään sitä emme saaneet tietää kuka se on. No, virkailija lupasi kuitenkin soittaa kun hän tietää papin ja kanttorin. Toivottavasti nopeasti selviäisi, ettei tarvitsisi stressata tälläistakin. 
Toisaalta tuntuu hassulta edes miettiä tälläisia asioita, kun ei me miehemme kanssa olla mitenkään erityisen uskonnollisia, mutta on se jotenkin silti tärkeää. 

Eilen kävin myös etsimässä itselleni illaksi mekkoa häihin. Heinäkuu on kuitenkin varmaan aikas lämmin ja puku on painava, niin luulen että en ihan koko päivää kuitenkaan jaksa siinä ihanuudessa olla. Ideaparkista etsin monestakin liikkeestä mekkoa ja yhtä sovitinkin, mutta oli kyllä niin kauhea minun päällä että ei, ei ikinä olisi minulle sopinut. Kaunis sekin mekko olisi ollut, jos puvun kantaja olisi kropaltaan eri mallinen eli ei sopiva minulle. Kävin vielä sitten äitini kanssa yhdessä liikkeessä ja myyjä antoi kolme mekkoa sovitettavaksi, mutta ei kyllä nekään natsannut.. tai no yksi olisi ollut kiva jos se olisi ollut koon isompi ja tuo oli tietenkin isoin koko mitä sovitin.. miksi kaikki vaatteet pitää tehdä vain kokoon xs? No ei auta muu kuin jatkaa mekon etsintää..eiköhän se jostain löydy..pääasia kuitenkin että minulla on jo THE PUKU, jonka anoppi oli jo harsinut lyhemmäksi, nyt vielä sovitus ja varmistus että on varmasti oikean pituinen ja sitten liimakankaalla lyhennetään kunnolla. Ja jos joku ihmettelee miksi liimakankaalla niin syy on siinä että siitä ei jää puvun pintapuoleen minkäänlaisia jälkiä, ompelemalla siihen jäisi kaikki neulan jäljet..eli ei hyvä..ja näin kun sen lyhentää, sen pystyy vielä joskus pidentään jos on tarvetta. :) 

Nyt vielä hetki telkun katsomista ja sitten tuon minun rakkaan viereen nukkumaan <3 

-S-

ps. Mieheni on parempi kuin unelmien mies, sillä hän on oikeasti olemassa <3 (osittainen lainaus yhdestä leffasta)