Guest Book

Tuli sitten tässä illalla ajankuluks koristeltua tuo meidän vieraskirjakin valmiiksi. Ei siitä tullut ihan niin hienoa kuin toivoin, mutta nyt se saa luvan kelvata tuollaisenaan..kunpa vain kaikki vieraat sitten sinne kirjottaisivat jotain muutakin kuin vain nimensä. Taidan tehdä sinne yhden sivun, jossa lukisi jotain siitä että toivoisimme vieraiden kirjoittavan meille esim. runoja, onnellisen avioliiton ohjeita yms. tai vaikka piirtävän. :) Niitä olisi sitten kiva vuosienkin päästä tutkailla. 

Kuten kuvasta näkyy, niin aikas blingi siitä tuli :D Eli siinä ompi tuota samaa pitsinauhaa kuin karkkiaskeissa ja sukkanauhassa ja myös noita timantteja. (on muuten riittoisa timanttilevy, kun niitä on käytetty jo vaikka mihinkä ja vieläkin niitä on paljon jäljellä.)
Meni aika reippaasti tuo teksti vinoon, mutta ei kai se niin vaarallista ole. On tuo tuollaisena kuitenkin parempi kuin ihan vain mustana kirjana. Ja ainakin erilainen kuin kenelläkään muulla. 

Käytiin muuten tänään sovittamassa sulhollekin pukua. Täytyy sanoa että liikkeessä oli kyllä aivan mahtava myyjä. Oltiin siellä vain n. 15min ja siinä ajassa myyjä palveli loppuun edellisen asiakkaan ja etsi miehelleni puvun, niin että mieheni ehti sovittamaan pukua ja vuokrasopimuskin tehtiin ja maksettiin varausmaksu. Oli kyllä todella helppo puvun etsintä. Liikkeen nimi taisi olla Tampereen Juhlapuku tai jotain sinnepäin.. Tampellan? alueelta kuitenkin löytyi tuo liike, eikä ollut edes kallis vuokra. Häitä edeltävänä torstaina saadaan hakea puku ja palautus sitten maanantaina, joten ehditään hyvin se hakea ja palauttaa oikeaan aikaan. :)

-S-

Sukunimi vaihtoon vai ei?

Oon tässä jo pitkän aikaa miettinyt tuota sukunimiasiaa. Vaihtaakko vai ei, vai ottaakko sitten nimihirviö?
Miehenikin kanssa ollaan asiasta keskusteltu moneenkin kertaan. Itselläni sukunimi on sen verran erikoinen, että en siitä kyllä haluaisi luopua ja varsinkin kun miehellä taas on sellainen sukunimi joita on joka kylässä puolet.. Eli pidänkö oman erikoisen nimeni, vai vaihtaakko se niin että löytyy sitten koko nimikaimoja useampia. Mieheltänikin olen kysellyt suostuisiko hän ottamaan minun sukunimen, mutta edes sekunttia hän ei ehdi harkita kun vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: Ei. 

Pitkään ajattelin, että no ollaan sitten eri sukunimillä jatkossakin. Kuitenkin sitten kun kävimme esteettömyystodistuksia täyttelemässä aloin miettimään, että olisi kiva jos olisi edes yksi yhteinen nimi, ajatellen mahdollisia tulevia lapsia (meillä on aikasmoinen ollut jo kauan). Kuitenkin tuntuisi silti pahalta "hylätä" vanha sukunimeni ja jotenkin silti haluaisin edelleen olla se ainut tämän niminen, joten taidan päätyä nimihirviöön.. Tulee kyllä todella pitkä nimi, mutta onko sillä oikeasti väliä jos se ei nyt kaikkiin lomakkeisiin yms. mahdu..kirjotetaan sitten pienemmällä :D

Nimen pituuden voi nähdä tästä: Susanna ******** *********-******** (tässä merkkejä 33)

-S-

Lupa saatu..

Pikaisesti täytyi tulla tännekin vähän kuulumisia kertomaan.. tässä kun on nyt tehty rankka ja pitkä työputki (tänään viimeinen työpäivä tästä putkesta), niin ei ole kauheasti kerennyt mitään tekemään.. No onhan tässä välissä kaksi vapaapäivää niin täytyy laittaa tassut heilumaan. :D

Viikolla siis postissa meille tipahti kuori seurakunnalta ja mitäpäs muuta sieltä löytyi kuin esteettömyystodistus, eli lupa tuli ;) Ja siksi se tuli meille kotiin, koska menemme eri kaupungissa naimisiin kuin missä asumme.. :) Alkaa vain tuntumaan enemmän ja enemmän todelliselta koko häät. :)

Eilen kävin pikaisesti äidin kanssa kangaskaupassakin ostamassa mekkokankaat äidin pukuun. Nyt vain pitäisi vielä ehtiä ompelemaan.. Saattaa tulla kyllä hieno mekko, jos onnistun :)

Tämä tässä tältä erää...(myöhemmin tulossa sukunimipohdintaa)

-S-

Miltäs se kutsu näyttikään..

Olin ihan unohtanut, että minun piti tänne laittaa kuvaa valmiista kutsusta.. No, nyt sain viimein aikaiseksi otettua kuvan yhdestä kutsusta, joten: 

Kutsut on siis jo lähetetty, mutta yksi sattui vielä löytymään niin sain otettua kuvan... Kutsun sisällä on siis ohuelle erikoispaperille tulostettu teksi ja lisäksi väliin taitettu pieni infolappu, jossa on juhlapaikan osoite ja muuta tärkeää tietoa, jotka eivät itse kutsuun mahtuneet. :) Muutamia vastauksiakin ollaan jo saatu, eli ei ainakaan ihan kaksin jouduta juhlimaan.. kutsu toki lähti noin 120 henkilölle, mutta katsotaan moniko pääsee tulemaan. :)

-S-

Huolestuttaa....

Mua on nyt alkanut huolestuttamaan tuo mun sulhaseni olematon tanssitaito.. ei ehkä niin vakava asia, mutta haluaisin että tanssi näyttäisi kuitenkin kauniilta eikä tönköltä. Mihinkään tanssikurssille meillä ei kummallakaan töiden takia ole aikaa mennä, joten opettaminen jää ihan minun kontolleni..ainut vain, että mistä minä itse saan aikaa ja kun ei tuo rakkaani suostu harjoittelemaan. Olen jo monen monta kuukautta sanonut hänelle että nyt on jo pakko alkaa harjoitteleminen, ettei se vaan jää sitten viimetippaan. No, nyt on enää pari kuukautta aikaa ja ollaan tasan kerran harjoiteltu ja silloinkin vain pari minuuttia, kun ei tuo sulhaseni sitten jaksanut/halunnut enempää tanssia. :/ Mua niin nolottaa jos hän ei opi tanssimaan.. ei sillä että itsekään mikään huipputanssija olisin, mutta peruskuviot kuitenkin hallussa ollu jo pienestä pitäen.. No ei auta varmaan muu kuin vapaailtoina vain sitten pakottaa hänet harjottelemaan...valssi ei kuitenkaan nyt niiiin vaikea ole oppia.

-S-

Kynsitestausta..

Päätinpä tässä illankuluks sitte väsätä ittelleni huollon kynsiin.. Eli ei muuta ku vanhat geelit pois viilamalla ja sitten uusia kehiin... Laitoinkin sitten pari kerrosta metallihohtoista lilaa ja päälle vielä sitten kimallelilaa. 
On toi kynsien väsääminen vaan kauan kestävää puuhaa.. tai no siis se viilaaminen siinä suurimman osan ajasta vie, mut ompahan aina hyvä mieli kun näkee lopputuloksen, aina tullu kuitenki kivat kynnet vaikka mikään ammattilainen en olekaan. :) Nyt tuli ihan yksinkertaiset kynnet, eli ei ole mitään erityisiä koristeita, mutta kuitenki aikalailla sen tyyliset että voisi vaikka häihinkin tehdä tälläiset, ellen keksi jotain muuta kivaa.. värit on kuitenkin juuri se mitä meidän häissä on paljon. :D

Ja muutes kynsistä kukkiin... Mulla on kyllä ehkä mailman parhaimmat työkaverit. Meinaan työkaverini lupautui sitomaan mulle kukkakimpun. Eli nyt mun ei tarvii enää sitäkään murehtia. Heti ku kukat alkaa vaan kukkiin kunnolla niin hän tekee mulle koekimpun. Päädyttiin siihen että tulee valkoisia liljoja ja mahdollisesti sitten joitain liloja kukkia ja varsi sidotaan samalla narulla mitä on meidän kutsuissakin. Tulee varmasti hieno. 

-S-

2kk ja muutama päivä enää...

Tänään taas kävin sovittamassa tuota ihanaa pukuani isosiskoni kanssa. Anoppi oli harsinut puvun lyhemmäksi ja nyt sitten katsoimme oliko pituus oikea ja olihan se. Nyt sitten enää liimakankaalla lyhentää puku lopullisesti ja se olisi sitten valmis. En millään malttaisi odottaa heinäkuuta, no enää pari kuukautta aikaa. 

Siskon kanssa aloimme puhumaan myös iltamekosta ja mahdollisuudesta että teen sen itse.. No sitten lensi ilmoille idea, että jos tekisin siskollekin puvun, koska ei ole löytynyt sopivaa hänelle. Katseltiin netistäkin jo vähän mahdollisia kankaita, nyt kun vain kerkiäisin ihan kangaskauppaan asti. Voi myös olla että teen sitten äidillenikin puvun, kun hänkään ei ole sopivaa itselleen löytänyt. Eli voipi olla aika reippaasti tekemistä vielä ennen heinäkuuta ja on muuten liljatkin vielä tekemättä. 

Siinä vanhempieni luona kyläillessä jostain mieleeni tuli että kokeilempas yhtä vanhaa itse tekemääni iltapukua. Viimeksi kun sitä sovitin se oli aivan liian pieni, mutta nyt sehän oli täydellinen! Taidankin ottaa siis sen iltapuvukseni, nykyisin se jopa istuu paremmin kuin silloin 8 vuotta sitten jolloin sen tein. :) 
Tuossa vieressä olevassa kuvassa on kyseinen puku, kuva vai ei tee yhtään oikeutta puvulle ja itsekin olen tuosta aikas paljon muuttunut :) Nyt vain laitan tuon alle vielä vannehameen niin sen muoto tulee paremmin esiin.

Tänään vielä illalla sitten päätin käsin nopsakkaa ommella kummipojan pukuun mirrin. Puvun mukana kyllä tuli myös mirri, mutta se oli liian ruma ja halusin sen olevan samaa sävyä kuin tyttöjen mokoissa, joten nyt on mirri tehty samasta kankaasta kuin tyttöjen pukujen vyöt. Oli vain tuo kangas aikas haastavaa ommeltavaa, sillä se purkautui koko ajan..toivottavasti tuo nyt vain pysyy sitten kasassa edes kirkon ajan. 

Rakas sulhaseni sai myös järkkäiltyä meidän ruokaongelman, joten sitäkään murhetta ei enää ole. Alkaa siis olla aikas hyvin kasassa paketti (mitä nyt askarteluhommat kesken). :)

-S-

Kakkuilua

Nonnii äitienpäiväks päätin sitten väsätä kakkusen ja no sehän nyt on niin, että kun kakkua teen syystä tai toisesta, niin se on koekakku häihin :) Eli kyllä, kakut aion tehdä ihan itse.. Tällä kertaa vielä kokeessa oli pelkkä maku. Taisi olla jo kyllä viides tai kuudes kakku menossa :D 

Alunperin suunnittelin kakun mauksi mansikka-limeä valkosuklaalla, mutta jotenkin se tuntui liian "vaikealta", joten vähän yksinkertaistin suunnitelmaa ja keksin sitten että kuningatar (vadelma-mustikka) voisi olla hyvä..suklaata unohtamatta tietenkin.. No tälläisia kakkuja teinkin jo aika monta ja aina tuntui että mustikkaa on aivan liikaa, vaikka ei sekään pahaa ollut missään tapauksessa..itseasiassa, kun kuvaa katsoo tuossa vieressä niin kyllä kummipoikakin sen verran innoissaan tuota kakkua maisteli, että varmasti oli hyvää. :D

Nyt äitienpäiväksi tein kuitenkin kakun ilman mustikkaa ja täytyy sanoa, että nyt oli parhaimman makuista näistä testikakuista. Ja kakku maistui myös äideillekin. Eli taisin löytää nyt sen oikean kakun millaiset sitten teen häihinkin. Nyt onkin sitten ongelmana kuinka koristelen kakut. Yksi idea jo minulla oli ja sitä testasinkin, mutta se ei kyllä toiminut sitten mitenkään, eli sitä täytyisi nyt kehittää. Tosi kauniita kakkuja saisi kun käyttäisi oikeita kukkia koristeena, mutta tulisi kyllä aikas kalliiksi koristella kakut niin, kuitenkin niitä tarvitsee olla n. 10:n kakkua. 
No onhan tässä vielä vähän aikaa (tai no mitä se aika on? Näin kun tekee 16 päivän työputkia, niin ei kyllä oikein sitä aikaa ole). 

Vaikka onpa tässä isompiakin murheita kun pelkkä kakku. Meinaan tuo muu ruokapuoli.. täälläpäin on meinaan aivan järkyttävän kalliita pitopalveluita..huh huh...no onneksi tässä on meillä tiedossa vielä muutama henkilö joilta voi kysyä pitopalvelua, toivottavasti ne olisivat huomattavasti halvempia.. Noilla miltä jo tarjouksen olemme saaneet ovat kyllä niin ryöstöhinnoissa että huh huh.. Meillä on kuitenkin aikas yksinkertainen ruokalista, joten tiedän että sen kustannukset eivät ole kovin korkealla..näin kun itse on ravintola-alalla on huomattavasti helpompaa itsekin vähän laskea minkä arvoista se ruoka onkaan.  Sekin tässä on vielä ongelmana, että mua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että tiedän etten voi pitää lankoja käsissä sitten hääpäivänä...on meinaan todella vaikeaa antaa jonkun muun olla hoitamassa asioita kun itse tietää kuinka asiat pitää tehdä ja kuinka haluan että ne tehdään. Eli nyt täytys löytää siis sellainen henkilö, johon luotan täysin. 

Olen tarjoiluun ja kattaukseen liittyen niin pikkutarkka että ei varmaan pahempaa voi olla. Olen monesti nähnyt häissäkin että pöytäliinat on laitettu enemmänkin sinne päin ja ruokailuvälineetkin yks risti kaks ja minun häissäni näin ei saa olla missään tapauksessa. Olenkin jo sanonut että jos kukaan muu ei oikeasti osaa pöytäliinoja laittaa oikein, niin olen sitten itse ne viivottimen kanssa mittaamassa ja laittamassa. En voi sietää sitä, jos tuollaisissa isoissa ja tärkeissä tapahtumissa ei ole kaikki laitettu kunnolla. Suurimmaksi osaksi tämä tietenkin johtuu ammatistani, mutta ei kai se niin paha juttu kuitenkaan ole?

tältä näytti äitienpäiväkakku

Menipä tämä nyt mussutukseks joten ei muuta kun hyvää myöhästynyttä äitienpäivää. :)

-S-

Mihis seurakuntaan me nyt kuulutaankaan?

Joo eli tosiaan tuli sitten tutustuttua kahteen eri kirkkoherranvirastoon eilen. Jotenki oltiin kuviteltu et kaikki hommat täytyy hoitaa siinä kaupungissa missä vihitäänkin ja kun kerran kumpikin ollaan sieltä kotosin. 

No menimme sitten käymään vanhan kotikaupungin kirkkoherranvirastossa ja alettiin täyttään esteettömyystodistuspapereita ja kun ne oli täytetty, viraston täti sanoikin että muutes, tehän ette asu täällä, eli tota mites mihin seurakuntaan kuulutte? Minä sen tajusin kyllä että ei enää sinne seurakuntaan kuuluta, mutta en tiennyt sitä että asioitaan ei silti sielä voi hoitaa. Miehelläni ei ollut sitten mitään käsitystä siitä että seurakunta vaihtuu aina kun muuttaa eri kaupunkiin, eikä muuten virkailijakaan sitä tiennyt. No virkailija
tarkisti asian vielä koneeltaan ja totesi, että meidän täytyy nyt mennä paperit uudelleen täyttään sinne kotiseurakunnan kirkkoherranvirastoon. Siellä sitten saatiin paperit lähtemään eteenpäin ja saimme mukaamme avioliittolaki-vihkosen, sukunimiä koskevan vihkon ja raamatun. Nyt vain täytyisi sitten muistaa antaa se raamattu ja esteettömyystodistus (kun postissa ensin tulee) papille ennen vihkimistä. Olisi ollut niin helpompaa jos olisi saanut hoitaa asiat tuolla meille tutussa seurakunnassa, niin ei tarvitsisi itse papereita ja raamattua muistaa kuskailla. 

Tuolla ensimmäisessä virastossa sitten kysyttiinkin että kuka mahtaa olla meidän vihkipappi. Jotenkin olin kuvitellut että itse pystyisi siihen jollain tapaa vaikuttamaan, mutta virkailija sitten vain sanoi, että ei hän vielä tiedä kuka meidät tulee vihkimään. Jotenkin se tuntui vähän huolestuttavalta. Samalla kysyimme kanttoria, koska mieheni veli tulee soittamaan trumpetilla meidän sisäänmenomarssin, ja hän haluaisi keskustella kanttorin kanssa asiasta jotain. Myöskään sitä emme saaneet tietää kuka se on. No, virkailija lupasi kuitenkin soittaa kun hän tietää papin ja kanttorin. Toivottavasti nopeasti selviäisi, ettei tarvitsisi stressata tälläistakin. 
Toisaalta tuntuu hassulta edes miettiä tälläisia asioita, kun ei me miehemme kanssa olla mitenkään erityisen uskonnollisia, mutta on se jotenkin silti tärkeää. 

Eilen kävin myös etsimässä itselleni illaksi mekkoa häihin. Heinäkuu on kuitenkin varmaan aikas lämmin ja puku on painava, niin luulen että en ihan koko päivää kuitenkaan jaksa siinä ihanuudessa olla. Ideaparkista etsin monestakin liikkeestä mekkoa ja yhtä sovitinkin, mutta oli kyllä niin kauhea minun päällä että ei, ei ikinä olisi minulle sopinut. Kaunis sekin mekko olisi ollut, jos puvun kantaja olisi kropaltaan eri mallinen eli ei sopiva minulle. Kävin vielä sitten äitini kanssa yhdessä liikkeessä ja myyjä antoi kolme mekkoa sovitettavaksi, mutta ei kyllä nekään natsannut.. tai no yksi olisi ollut kiva jos se olisi ollut koon isompi ja tuo oli tietenkin isoin koko mitä sovitin.. miksi kaikki vaatteet pitää tehdä vain kokoon xs? No ei auta muu kuin jatkaa mekon etsintää..eiköhän se jostain löydy..pääasia kuitenkin että minulla on jo THE PUKU, jonka anoppi oli jo harsinut lyhemmäksi, nyt vielä sovitus ja varmistus että on varmasti oikean pituinen ja sitten liimakankaalla lyhennetään kunnolla. Ja jos joku ihmettelee miksi liimakankaalla niin syy on siinä että siitä ei jää puvun pintapuoleen minkäänlaisia jälkiä, ompelemalla siihen jäisi kaikki neulan jäljet..eli ei hyvä..ja näin kun sen lyhentää, sen pystyy vielä joskus pidentään jos on tarvetta. :) 

Nyt vielä hetki telkun katsomista ja sitten tuon minun rakkaan viereen nukkumaan <3 

-S-

ps. Mieheni on parempi kuin unelmien mies, sillä hän on oikeasti olemassa <3 (osittainen lainaus yhdestä leffasta)

Kuninkaalliset häät??

Tossa töissä ollessa kattelin samalla tota ekaa jaksoa tosta kuninkaalliset häät ohjelmasta.
Täytyy sanoa että PETYIN. Odotukset oli aikas korkeella ohjelman suhteen, mut alas tultiin
ja lujaa! Oliko muilla sama fiilis? Tääkin tietty mielipideasia.  Mua ärsytti aivan suunnattomasti
kun se "selostaja" höpötti KOKO AJAN. Olisi ollu kiva kuulla mitä se pappi puhuu jne, mut
se sepitys kyllä pilas ihan koko tunnelman..saa nähä viittinkö ees muita jaksoja kattoo.. pukuja on 
aina kyl kiva kattoo, mut..

Sitten omiin, ihan tavallisiin häihi..
Huomenna me mennää käymää kirkkoherranvirastossa vähä selvittelemässä juttuja ja niitä esteettömyystodistusjuttuja ja sellasta. Vähän jänskättää kun kaikesta tulee koko ajan todellisempaa ja todellisempaa..eihän tässä oo enää ku vähä yli 2kk aikaa..

Nyt ollaan tässä ruokajuttujakin alettu vähä paremmin sumpliin.. Tuli vaan senkin homman kanssa ongelmia, kun meidän piti alunperin tehdä ruoka itse, mutta koska juhlapaikalla ei oo tarpeeks uuneja yms, niin nyt sitten selvitellään vieläkö kerettäs saada pitopalvelu. Yhden pitopalvelun suhteen nyt vaikuttaisi hyvältä, mutta katsotaan mitä sieltä tarjotaan..että meneekö hinta yksiin meidän ajatusten kanssa.. peukut vaan pystyyn!!
Tällästä siis nyt tänään..

-S- 

Taas tuli hankittua lisää hääjuttuja :D

Tuli sitten tilattua Decora Housesta violetteja timantteja, joita ajattelin laittaa niihin aikaisemmin jo mainitsemiini  maljakkoihin hiekan päälle. Aluksi ajattelin, että jos olisi laittanut pöydälle niitä, mutta veikkaampa että nuo parivuotiaat lapsukaiset saattaisi niitä nappailla suuhun, joten hylkäsin ajatuksen. Tilasin pussillisen, jossa on n. 2000 kpl timantteja.. jotenkin kuvittelin että pussi olisi kauheen iso, mutta aikas pikkuinen pussi se oli, mutta riittää onneksi minun tarpeeseeni. Tilasin samalla myös kimalle perhoskonfetteja, niille en ole vielä tarkkaa käyttötarkoitusta keksinyt, mutta eiköhän nekin käytettyä tule. :D

Karahvit on siis tämän näköiset

Sitten ostin myös karahvit pöytiin vesikannuiksi. Halusin meinaan ehdottomasti että pöydissä ON vesikannut, vaikka jotkut sanoivat että ei tarvitsisi olla. Mielestäni kuitenkin on kiva että on vettä koko ajan lähettyvillä, varsinkin jos on kuuma päivä niin ei tarvitse ravata edes takaisin hakemassa vain vettä. Varmaan joku ihmettelee miksi juuri karahvit, miksi ei ihan vain kannuja? No, vastaus siihen on se, että sain karahvit TODELLA halvalla ja tavalliset vesikannut on rumia mielestäni..enkä olisi mistään saanut kannuja samaan hintaan kuin nuo kauniit karahvit. Ajattelin vielä, että jos karahvitkin koristelisi samanlaisella nauhalla minkä ajattelin maljakkoihinkin laittaa..ajatus hautoo vielä. Nyt vain toivon, että nuo 18 karahvia riittävät. No, jos ei riitä saan töistä lainaan kyllä karahveja..ainut vaan että ne ovat erilaisia.. Itse asiassa nuo mitä ostin piti olla samanlaisia, mutta jostain syystä tai toisesta tulikin erilaiset, mutta nuo ovat myös kauniit, joten en niitä alkunut palauttelemaan ja hintakin oli sama, joten ei haittaa :)

Tässä pienemmän tytön mekko hieman keskeneräisenä.

Sitten, anoppi kertoi tänään kun syömässä käytiin, että oli eilen käynyt ostamassa  morsiusneitojen mekkoja varten kankaat ja että toisen oli jo saanut melkein valmiiksi. No illalla tulikin sitte facebookiin kuvaviesti, jossa olikin sitten jo toinenkin mekko lähes valmiina. Enää vain vetoketjut ja vyöt kuulemma puuttuvat.. ja no tietenkään tytöt ei vielä ole pukujaan sovittanut, mutta lähes valmiit siis ovat ja vain PÄIVÄSSÄ tehty.. on se kyllä nopea ompelija. Ja tulee kyllä mekoista aivan älyttömän hienot. Juuri sellaiset kuin halusinkin. Puvut on tehty valkoisesta ryppytaftista. :) Olisipa jo heinäkuu. <3

-S-