Nuorena tyttönä sitä tuli aina haaveiltua omista häistä ja siitä että SE OIKEA tulee ja kosii..
No meillä ei mennyt homma ihan niin kuin tyttösenä haaveilin.. Oikeastaan mitään oikeaa
kosintaahan ei ole vieläkään tapahtunut.. ennemminkin naimisiin meno oli yhteinen päätös, niin
kuin kihloihin meneminenkin oli.
Olin jo kauan puhunut miehelleni, että haluaisin naimisiin. Mieheni ei ollut kauhean innostunut asiasta, ennen kuin vasta viime syksynä. Mieheni oli kuvitellut että kun sanon tahtovani naimisiin, häiden pitäisi olla tyyliin kahden viikon päästä siitä. No syksyllä sain miehelleni sanottua että haluan kesähäät ja sitten aloimmekin jo katselemaan kalenterista varteenotettavia päiviä. Lopulta päivä löytyi ja lyötiin lukkoon: 20.07.2013 tulee olemaan meidän hääpäivä. Kun päivä saatiin päätettyä, niin käskin mieheni seuraavana päivänä heti varaamaan kiron. Aluksi olin vähän epäileväinen että varaako mieheni kirkkoa ollenkaan, vai oliko puhetta vain, mutta kuinkas ollakaan, hän varasi kirkon. Näin me siis tähän päädyttiin..yhteisellä sopimuksella :) Vaikka vielä välillä vähän salaa toivon, josko hän vielä kosisikin, vaikka hääjärjestelyt onkin jo kovalla vauhdilla menossa eteenpäin.
-S-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti